Barack Obaman sanoin

Real progress does not just come from governments and international institutions.  Lasting change comes from those who are willing to speak up for the future we desire.

Todellista edistystä ei juuri tule hallituksista ja kansainvälisistä institutioista. Pysyvä muutos tulee niiltä, jotka ovat valmiita puhumaan suoraan toivomastamme tulevaisuudesta.

Vuonna 1987

Aloitin siis hyvissä ajoin ennen Obaman valtakautta ”toivomani tulevaisuuden” etsimisen. Ensiaskeleet siihen suuntaan otin, kun vierailin eduskunnassa erään Keskustapuolue ministerin juttusilla. Kerroin, että lainsäädäntö on menossa vika suuntaan. Työn teettämisen päälle kasataan koko ajan lisää maksuja, mutta vastaavasti kone, laite- ja automaatioinvestoinnit tehdään edullisemmiksi. Lisäsin, että jos ette tee asialle mitään, kohta tulee helvetisti työttömiä!

Olin 90-luvun taitteen jälkeen yhteydessä myös SAK:hon, sekä Suomen yrittäjiin. Kun kerroin, että eläkevarojen kerääminen koko maasta ja suuntaaminen mm. suuriin yityksiin, ei tunnu järkevältä. Olin miettinyt, että valtion pitäisi itse hoitaa eläkevarojen keräys. Hän vastasi, että yksityinen on tehokkaampi kuin valtio. Ehdotin myös sivukulujen maksamiseen oikeudenmukaisempaa lainsäädäntömallia. Sellaista, mikä tasa-arvoistaisi kaikki erilaiset toimialat samalla tasolle. Minulle vastattiin, että koska he ovat mukana valmistelemassa Euroopan unioniin liittymistä, heillä ei ole aikaa nyt keskittyä minun ehdotuksiini. Ja, että minun pitäisi palata asiaan liittymisen jälkeen. Kun sitten parin-kolmen vuoden kuluttua palasin, minulle kerrottiin, että emme voi enää muuttaa mitään, koska olemme EU:n jäsen.

Vuosien saatossa tuli yritettyä yhteyksiä kansanedustajiin ja myös mediaan. Joskus onnistuen, mutta yleensä huonoin tuloksin. Pään seinään hakkaaminen alkoi tuntua turhauttavalta.

Keväällä 2013

Kataisen hallitus tilasi 700 000 euroa maksavan oppaan tulevaisuuden kartoittamista varten filosofi Pekka Himaselta. Tieto siitä, sai minut kiirehtimään omani esittämistä. Lähetin sen sähköpostitse jokaiselle silloiselle kansanedustajalle 23.6.2013, kesälomaterveisten myötä. Palautemäärästä päätellen, viesti oli ainakin mennyt perille. Positiivisesta suhtautumisesta huolimatta, mikään ei ole silti muuttunut.

Sekin tuli selväksi ainakin yhden kohdalla, että pitkät lomat eivät puheista huolimatta ole kansalaisten kohtaamisia ja/tai palautteiden tutkimista varten. Tämä Perussuomalainen kansanedustaja vastasi, että hänellä on lomalla muutakin tekemistä!

Mutta syy ei ole yksin kansanedustajissa!

Siitä huolimatta, että olemme huomanneet heiltä ylimielisyyttä kansalaisia kohtaan, olisi hyvä myös huomata miten kansalaiset itse suhtautuvat kansanedustajiin. Kuin nöyriin palvelijoihin, joita saa käskyttää, joilta halutaan vain rahaa tai ilmaisia etuja. Ja joita saa vapaasti arvostella ja haukkua. Kuka kansanedustajista oikeasti haluaisi siinä tilanteessa olla kenenkään kanssa missään tekemisissä. Ainoastaan sen pakollisen. Ennen vaaleja.. kiiruhtaa kentällä äänten saamiseksi.

Lisääntynyt molemminpuolinen kunnioituksen puute tuskin lisää yhteistyöhalukkuutta kummallakaan puolen.Tulevaisuudessa tässä onkin paljon tehtävää. Niin kansalaisten ja kansanedustajien, kuin tavallisen ihmisen ja mediankin välisissä suhteissa.

Reijo Lahdenperä

Comments are closed.