Kantelu Perustuslakivaliokunnalle 2017

 Oheinen kantelu Perustuslakivaliokunnalle ja myöhemmin oikeuskanslerille, toi myös vastaukset molemmilta (tekstikopiot kantelun jälkeen). Ne osoittavat, että käytännössä kansanedustajien rakentama lainsäädäntö estää mahdollisuuden vaatia lainsäädännön virheitä korjattavaksi. Koska Suomessa ei ole perustuslakituomioistuinta, virheet jäävät korjaamatta ja aiheuttamaan vahinkoa yhteiskunnassa. Ja näin on tapahtunut jo vuosikymmeniä.

                            KANTELU

       PERUSTUSLAKIVALIOKUNNALLE

                            Kantelun aihe:
               VUOSIKYMMENIÄ JATKUNUT
                PERUSTUSLAIN VASTAINEN
                     LAINSÄÄDÄNTÖTYÖ

                        Kantelun tekijä:
                      Reijo Lahdenperä
                     Törmässä 2.2.2017
  

Liite:Kirjoitus Iltalehdessä 31.03.2005

JOHDANTO

Oikeusasiamiehen kantelun teko ohjeiden loppuosassa sanotaan näin:
”Ennen kantelun tekoa kannattaa monissa tapauksissa ottaa yhteyttä suoraan siihen viranomaiseen, joka on mielestänne toiminut lainvastaisesti. Ongelma voi ratketa nopeasti jo näin.”

Kantelun sisältö on sellainen, että sen käsittely kuuluisi perustuslakituomioistuimelle. Mutta sellaista meillä ei ole. Lainsäädäntökokonaisuuden negatiivisista vaikutuksista olen jo kertonut vuosien saatossa usealle Kansanedustajalle. Alkaen vuonna 1987. Vuonna 2013 kaikille silloisille kansanedustajille useilla eri viesteillä. Ei vaikutusta. Seuraavaksi korkein toimielin, joka valvoo lainsäädännön perustuslaillisuutta on Perustuslakivaliokunta. Joten oikeusasiamiehen ohje-ehdotuksen mukaisesti jätän tämän kantelun Perustuslakivaliokunnan käsiteltäväksi perustuslain 21 § tarkoittamalla tavalla.

Tämän kantelun keskeisempänä sisältönä ovat:

– Puolueiden edustama demokratia on murentanut kuntien itsehallintoa. Kuntien asukkailla ei ole tasa-arvoista neuvotteluasemaa eduista ja velvollisuuksista sovittaessa. Samat puolueet, jotka päättävät kuntia koskevat lait valtakunnan tasolla istuvat asukkaiden edustajina myös valtuustoissa. 

– Eläkevakuutusmaksuja on kerätty ja kerätään koko maasta, mutta niitä investoidaan mm. suurempiin yrityksiin, kasvukeskuksiin, niiden maapohjiin ja kiinteistöihin, sekä ulkomaille.

– Yritystoimintaa ohjaava lainsäädännön muodostama kokonaisuus antaa etuaseman menestyä, jopa rikastua koneiden, laitteiden ja tietotekniikan avulla. Mutta ei anna siihen juurikaan mahdollisuuksia työvaltaisilla yritysaloilla. Vaikkapa käsin tehdyillä huonekaluilla. (Tällainen kehitys ihmetyttää, varsinkin maassa, jossa niin vahvasti puheiden tasolla on oltu ajamassa puun jatkojalostamista!)

Nämä kaikki yhdessä tarkoittavat sitä, että valtionosuuksista huolimatta rahavirta käy haja-asutusalueilta kasvukeskuksiin päin.

Suurimpia lainsäädäntötyön luomia ongelmia ja niiden ristiriitaisuuksia perustuslakiin.

PUOLUEKURI OHITTAA PERUSTUSLAIN29 §

Kansanedustajan alistaminen puoluekuriin on asia joka on noussut puheenaiheeksi jo vuosikymmenet. Siitä huolimatta se ei käytännön tasolla ole mihinkään muuttunut. Tämä on myös yksi syy siihen, miksi kuntien etu on vähempiarvoinen kuin valtion etu. Valtion taloutta hoidetaan usein kuntien kustannuksella. Varsinkin haja-asutusaluiden kuntien asukkaat ovat tulleet kustantaneeksi kasvukeskusten laajenemisen, hyvinvoinnin ja uusien työpaikkojen syntymisen. Myös ulkomaille!

KYSEENALAISTETTU KUNTIEN ITSEHALLINTO

Kuntien alueilta kerätään rahaa erilaisin lainsäädännöllisin perustein, joihin vain osaan kunnilla on verotusoikeus tai vaikutusmahdollisuus. Lisäksi kunnille maksetaan peruspalvelujen valtionosuutta. Siitä, mitä kunnat saavat verottaa ja sen kuinka paljon saadaan valtionosuuksia, neuvotellaan kuntien ja valtion välillä. Lopullisen lainsäädäntötyön tekevät kansanedustajat.

Perustuslain 121 § mukaan kuntien hallinto perustuu asukkaiden itsehallintoon. Miten se voi toteutua, kun kuntien eduista ja velvollisuuksista neuvoteltaessa molemmin puolin neuvottelupöytää istuvat samat puolueet. Pahimmillaan sama kansanedustaja, joka on valtion puolella päättämässä kuntia koskevan lain sisällöstä, on sitä hyväksymässä jonkun paikallisen kunnan edustajana. 

ELÄKEVAKUUTUSMAKSUT JA ELÄKEVARANTO

Jokainen työnantaja ja osin työntekijä on velvoitettu maksamaan eläkevakuutusmaksua. Tällä hetkellä kaikkien Suomalaisten eläkeyhtiöiden yhteen laskettu varanto on hieman yli 180 miljardia euroa. Siitä on sijoitettuna ulkomaille yli sata miljardia! Sen määrä on vuosien mittaan tasaisesti kasvanut. (Ja valtion velka kuin varjona sen perässä.)

Yleisesti ottaen kunnat ovat paikkakuntiensa suurimpia työantajia. Rahat niiden maksamiin palkkoihin kerätään veroilla ja siten myös eläkkeiden maksuun. Eläkemaksujen keräämistä hallinnoi Kuntien eläkevakuuttaja KEVA. Se hoitaa kuntien, valtion, evankelis-luterilaisen kirkon ja Kelan palveluksessa olevien eläketurvaa. Keva on Suomen suurin eläkelaitos. Sen varanto on noin 41 miljardia euroa, josta ulkomaille on sijoitettuna noin 80%. Uutisointien mukaan jopa veroparatiisiyhtiöihin!

Käytännössä eläkemaksuja kerätään koko maan alueelta, mutta sijoitetaan suurempiin yrityksiin, kasvukeskuksiin ja ulkomaille. Tällä on pyritty täyttämään eläkevaroille lainsäädännössä annetut tuottovaatimukset. Yhtiöt eivät myöskään saa ottaa liian suurta riskiä sijoittamalla suuria summia pieniin kohteisiin. (Kuten Suomeen?) Lainsäätäjä ei tässäkään kohtaa ole miettinyt sitä kuinka paljon tästä aiheutuu vahinkoa.

Eläkevarojen virta maaseudulta ja pienemmistä kaupungeista pois päin on ollut suurin yksittäinen vaikuttaja työpaikkojen katoamiseen erityisesti haja-asutusalueiden kunnissa. Varojen investointi kasvukeskuksiin onkin suurimpia syitä muuttoliikkeeseen. Lisäksi ulkomaille sijoittamisen vuoksi, sillä on ollut vaikutusta myös työpaikkojen määrän vähenemiseen koko Suomessa.

Toteutunut kehitys ei ole oikeudenmukainen perustuslain 6 § , 15 § , 22 §  ja 121 § tarkoittamalla tavalla.

ARVONLISÄVERO

Arvonlisäveroa kerätään kaikesta myyntitulosta kaikkialta Suomesta. Yksityishenkilöitä ja muutamia verottomia myyntikohteita lukuunottamatta. Sitä kerätään tuotteen tai palvelun arvon lisästä. Eli hankintahinnan ja jälleenmyyntihinnan välisestä hinnan lisästä. Riippumatta siitä tuotettiinko se ihmisen työllä vai koneilla. Sen lisäksi arvonlisäverolaskelmassa koneet, laitteet ja automaatio ovat vähennyskelpoinen osto. Niiden sisältämät arvonlisäverot voidaan vähentää ja/tai saada palautuksena valtiolta. Työntekijän osalta tällaista vähennystä ei voi tehdä. Tämä tarkoittaa sitä, että yrityksille on edullisempaa hankkia tekninen vimpain kuin palkata työntekijä.

Tämä lainsäädännön kehityssuunta alkoi vähentää työpaikkoja käsityövaltaisilta aloilta jo -60-luvulla. Sen kehityksen ääripäässä on nykyisin teknologiateollisuus. Esimerkiksi, kun joku yhtiö kehittää tietokoneohjelman (esim. peli), sen kehitystyöstä maksetaan työntekijän eläkkeet ja muut sivukulut. Mutta, kun tietokone myy sitä ohjelmaa 24/7, siitäpä ei juuri muuta saada kuin voiton verot. Ja tietysti kaikki investoinnit tuovat ALV-palautuksina takaisin. Puhumattakaan avustuksista, joita erityisesti tämä toimiala nykyisin saa.

Toisin sanoen, myös yritystoimintaa koskeva lainsäädäntö murentaa työvaltaista yritystoimintaa. Se rikkoo perustuslain 6 § , 15 § ja 22 § vastaan.Eläkevarojen tavoin lainsäädäntökokonaisuus siirtää rahaa haja-asutusalueilta kasvukeskuksiin. Siinä, kun syytä ongelmiin haetaan rakennemuutoksesta, todellisuudessa sen suurin synnyttäjä onkin valtion lainsäädäntö. Tätä valtion itsensä aiheutettamaa ongelmakokonaisuutta on pidettävä suurimpana tekijänä myös kuntien talousongelmiin. Se on ristiriidassa kuntien ja kuntalaisten perustuslaillisten oikeuksien kanssa 121 §

SÄHKÖMARKKINALAKI

Sähkömarkkinalaki erotti sähkön myynnin ja jakelun. Samalla se vei kuntien sähköyhtiöiltä sähkön myynnistä aikaisemmin saadun myyntivoiton. Toi myös muuta haittaa. Se lisäsi jakeluyhtiöille korvausvelvollisuuksia mahdollisten sähkökatkojen varalta. Toisin sanoen laki vähensi jakeluyhtiöiden tuloksentekomahdollisuuksia, mutta kasvatti vastuuta myrskyvarmojen sähkölinjojen rakantamiseksi. Samalla se tuli vähentäneeksi kuntien alueelle jäävän rahan määrää. Se siirtyi sähkön välittäjille.. suurempiin kasvukeskuksiin ja ulkomaille. Tulojen menetyksellä ja vastuun kasvattamisella on ollut vaikutusta myös sähköverkkojen myymiseen ulkomaiseen omistukseen. Se on jo osoittautunut sähkön jakelun hintaa korottavaksi tekijäksi.

Tämä voidaan tulkita vähintään kuntien itsehallintolain 121 § vastaiseksi lainsäädäntötyöksi.

ETÄLUKUSÄHKÖMITTARIT

Lain tarkoitus oli helpottaa kuluttajaa seuraamismahdollisuutta sähkön kulutuksesta ja siten pudottaa kokonaissähkön kulutusta. Siis tuoda myös  kuluttajalle säästöjä. Mittarit maksoivat kuluttajille 800 miljoonaa. Jo nyt on tiedossa, että niiden käyttöikä on huomattavasti lyhempi kuin vanhojen käytöstä poistettujen mittareiden. Ne kaikki jouduttaneen uusimaan. On siis tiedossa uusi 800 miljoonan erä kuluttajien maksettavaksi. Lisäksi.. koska lähes kaikien tulot ovat jotakuinkin saman suuruiset joka kuukausi, talvikauden korkeat sähkölaskut toivat monelle maksuvaikeuksia. Sen lisäksi monet mittarilukijat jäivät ilman työtä.

Jonkin yksittäisen yritystoiminta-alan tukeminen lainsäädännön voimin, kuten tässä tapauksessa elektroniikkateollisuuden, on perustuslain 6 § , 15 § ja 22 § vastainen teko.

Vaikka lain tarkoitus oli laskea sähkön hintaa, sen suurimmaksi vaikutukseksi jäänee pääomien siirtäminen syrjäseutujen kuntien alueilta kasvukeskuksiin ja ulkomaille! Puhumattakaan siitä, että tällainen pakkokustannuksiin johtava lainsäädäntö leikkaa sitä ostovoimaa, jota niin kovasti kaivataan kaikille yrityssektoreille.

90-LUVUN PANKKITUKI

Rahoitusmarkkinoilla on yleisesti käytetty malli, jossa lainan vakuudet / pantti siirtyy sen maksajalle. Jos lainan ottaja maksaa, pantti luovutetaan pyynnöstä takaisin. Jos lainan maksaa kolmas osapuoli, pantit siirtyvät tälle taholle lainan vakuudeksi.

90-luvun pankkituen maksatusten perusteena olivat yksittäiset ongelmaluotot korkoineen. Kuitenkaan valtio ei siirtänyt samalla lainojen vakuuksia ja pantteja itselleen? Tämän tekemättä jättäminen mahdollisti pankeille röyhkeäksi osoittautuneen toiminnan. Sellaisiakin lainoja, jotka eivät olleet perintäuhan alla, irtisanottiin!
Vielä pahempia seurauksia aiheutti juuri se vakuuksien jääminen pankeille. Lainojen, joista pankki oli jo saanut rahat, perintää jatkettiin. Niin velallisilta kuin takaajiltakin. Kun panttina olleita kiinteistöjä muutaman vuoden kuluttua realisoitiin, ei ollut harvinaista, että pankki peri koko kauppahinnan viivästyskorkoina. Joten alkuperäisen lainan perintää jatkettiin edelleen.

Pankkien asettaminen lakia säätämällä moninkertaisesti velallisen yläpuolelle, on ollut törkeä perustuslain 6 § , 15 § , 21 § ja 22 § vastainen rikos.

Pankkituen aiheuttamista vahingoista, tuskin koskaan saadaan siihen syyllisiltä korvauksia. Ei läheisten itsemurhista, omaisuuden menetyksistä, pakkomuutosta pois kotiseudulta tai edes perheiden hajoamisista. Vähintä, mitä syylliset henkilöt ja puolueet voisivat tehdä, olisi julkinen anteeksipyyntö.

YHTEENVETO

Meillä on siis 180 miljardia eläkerahaa, josta on investoitu ulkomaille yli puolet. Ja osa poliitikoista markkinoi Suomen mahdollisuuksia maailmalle, yrittäen haalia tänne ulkomaisia investoijia. Hihkuvat sitten hammasrivi hohtaen avustussetelinipun kanssa jos joku tulee ja sijoittaa muutaman sata miljoonaa tai lähes miljardin!

Antaen samalla lainsäädännöllistä hyötyä ulkomaisille yrityksille, kotimaiselle suurteollisuudelle, teknologia-aloille, sekä vientiteollisuudelle yleensä, mutta tukemalla myös kasvukeskusten liikenne- yms. rakentamista. Pääomilla, jotka on kerätty koko maasta! Tällä ollaan päädytty siihen, että perinteiset ja varsinkin käsityövaltaiset alat kuolevat ja uutta syntyy aloille joihin ei löydy tekijöitä. Siksi on pakko lisätä koulutusta. Koska siihen ei halukkaita riitä, saati kaikilla osaamistakaan, siihen pakotetaan leikkaamalla etuuksia. Mutta myös muuttamaan paikkakunnalta toiselle. Muualta maasta lähinnä pääkaupunkiseudulle.

Tällä kehityssuunnalla on ollut järkyttävät vaikutukset reuna-alueiden omaisuusarvoihin. Myös pienempien kaupunkien asuntokerrostaloja on jouduttu purkamaan muuttoliikkeen aiheuttamaman asukaskadon vuoksi. Vastaavasti se on luonut loistavat liiketoiminnan edellytykset kasvukeskuksiin. Tämä jos mikä on luonut hyvät tuotot myös eläkevaroille alati nousevien hintojen vuoksi. Siihenkö lainsäädännön ohjaavalla vaikutuksella on todellisuudessa pyrittykin? Pääomapiireille reilu piristysruiske muuttoliikettä kiihdyttämällä ja osinkoveroa alentamalla jokaisen laman myötä? Sen seurauksena saavutetaan toki talouden elpyminen ja Suomen nouseminen taantumasta, mutta millä hinnalla! 

Varallisuuden uusjako tuli jälleen todistetuksi, kun Tilastokeskus julkaisi 27.1.2017 ennakkotiedot, joiden mukaan kahtiajako vain kiihtyy. Mm. Helsingin arvoalueilla asuntojen hinnat ovat reilun kymmenen vuoden aikana nousseet yli 60 prosenttia ja vastaavasti esim. Kainuussa hinnat ovat laskeneet lähes 20 prosenttia.  Ennakkotiedoissa on esitetty omaisuusarvojen muutoksia vuodelta 2005 vuoden 2016 loppuun. Mutta sehän ei riitä.

Todellisten muutosten hahmottamiseksi olisi välttämätöntä saada samanlaiset alueelliset vertailut myös 90-luvun laman kiihdyttämän muuttoliikkeen vaikutuksista kiinteistöjen hintaan. Sekä lisätä vielä 60-70-luvun taitteen laman vaikutukset. Kaikki kolme ajanjaksoa yhdessä vasta näyttäisivät ne todelliset tappiot, mitä lainsäädäntötyö on haja-asutusalueiden ihmisille aiheuttanut. Ja vastaavasti sen vaurastumisen, mistä kasvukeskusten liiketoiminta, sekä maapohjan ja kiinteistöjen omistajat ovat päässeet osallisiksi. Puhumattakaan suuria valtion avustuksia saaneista asuntosäätiöistä.

Valtionosuus, jolla on ollut tarkoitus tukea kuntien sosiaali- ja terveydenhuoltokuluja, eivät ole olleet riittäviä peittämään kaikkia kuntien alueilta kerättyjä pääomia. Eläkemaksujen ja yrityslainsäädännön aiheuttamisen rahavirtojen lisäksi kuntien alueelta lähtee kulutusveroa. Yksistään sitä haja-asutusalueiden ruokakunnat maksavat suunnilleen saman verran kuin nämä kunnat saavat valtionosuuksia. Kokonaisuus huomioiden totuus väitteistä, että pääkaupunkiseudun kunnat elättäisivät syrjäseutuja, onkin juuri päinvastainen.

Vaikka tietotekniikka ja sen myötä automaatio ja robotit ovat tulevaisuuden mahdollisuuksia, silti niiden kehitystä ei olisi saanut, eikä edelleenkään saisi maksattaa muilla aloilla! Kuten kaikilla työvaltaisilla aloilla. Eikä missään tapauksessa terveydenhuollon ja vanhuspalvelun aloilla. Kustannusten leikkaamisyritykset soteratkaisulla ja maakuntahallinnolla ei korjaa perussyitä. Eikä siten voi tuoda merkittäviä säästöjä, jos ollenkaan. Ainoastaan kaventaa kuntalaisten itsehallintoa.

(Vielä olisi käsiteltävä pankkien mahdollisuus lainata olematonta rahaa, joka asettaa sen yritystoiminnassa aivan omalle tasolleen. Mutta koska se sisältää hyvän pohjan virheiden korjaamiseen, en puutu siihen tällä kertaa.)

Vuosikymmeniä jatkunut lainsäädäntötyö on ollut erittäin suuressa ristiriidassa perustuslain kanssa. Sen pitäisi taata jokaiselle Suomen kansalaiselle samat oikeudet riippumatta siitä, missä päin Suomea hän asuu. Omaisuuden suojaan, työhön ja asumiseen, sekä ihmisoikeuksiin. Koska niitä vastaan on rikottu, vahinkoa kärsineillä kansalaisilla on kaiketikin oikeus vaatia korvauksia.

KOULUTUS, ASIANTUNTIJOIDEN LAUSUNNOT JA NIIDEN ANALYSOINTI

Siihen nähden, kuinka eriarvoiseksi tämä maa on asiantuntijavetoisesti ajettu, koulutukselle on mitä ilmeisimmin annettu aivan liikaa painoarvoa. Puhumattakaan Kiinan vaurastumisesta samaan tahtiin kuin läntinen markkinatalous on massiivisesti velkaantunut. Toteutunutta kehitystä on tuskin syytä pitää demokratian, koulutuksen ja politiikan teon yhteisenä riemuvoittona.

Ymmärrän silti lainsäädäntötyön vaikeuden. Jo monimutkaisten yksittäisten asioiden lainvalmistelu on vaikeaa. Lain todellinen vaikutus suhteessa sen tarkoitukseen, on jo yksistään vaikea hahmottaa. Puhumattakaan sen pitkäaikaisia vaikutuksia useiden lakien muodostamaan kokonaisvaikutukseen. Asiantuntijoiden lausunnoilla on siinä vaiheessa todella paljon merkitystä. Kuitenkin se, kuka tai ketkä analysoivat kertyneen aineiston, sekä vetää tarvittavat johtopäätökset, ei saa, eikä voi olla lausunnon tekijät itse. Kokonaisuuden analysointi on aivan muuta kuin yksittäisten alojen asiantuntijoiden omista lähtökohdistaan antamat ehdotukset. Siinä kansanedustajan oman järjen käytöllä on paremmat mahdollisuudet onnistua kuin asiantuntijoita kumartamalla. Jos taas ei kykene ymmärtämään sitä, mistä on päättämässä, on parempi jättää laki tekemättä. Vähemmän ja selkeämpiä lakeja, kiitos.

Monelta osin vuosikymmenten lainsäädäntö on mennyt pahasti pieleen. Viimeistään vuonna 2005, olisi hälytyskellojen pitänyt alkaa soida. Samaan aikaan, kun Kiinan valtion kassassa oli jo 2500 miljardia dollaria, länsimainen markkinatalous ja demokratia oli hankkiutunut vieläkin suuremman velkataakan alle! Puhumattakaan länsimaiden harjoittamasta ulkopolitiikasta, joka oli johtamassa Kiinan ja Venäjän sotilasmahdin nousuun! Ja kuten olemme nyt huomanneet, melkoisiin ongelmiin. Vaikka syyttävä sormi tänään osoittaisi mihin ilmansuuntaan tahansa, se on syytä kääntää itseensä päin!

Sen huomaamiseen mihin läntinen markkinatalous demokratioineen oli menossa lähes 12 vuotta sitten, ei tarvittu huippukoulutusta, ei edes titteliä. Sen ennakoimiseen riitti keskikoulupohja.

Julkaistu Iltalehdessä 31.03.2005

Markkinatalous, uhka maailmanrauhalle?

Ei se ihme jos sinnikkäästi pidetään kiinni nykyisenkaltaisesta markkinavetoisesta talousmallista, kun osa kansanedustajistakin on siinä mukana. Osa omistaa porssiyhtiöiden osakkeita, osa taas on sellaisten hallituksissa. Puhumattakaa niistä, jotka haaveilevat pörssiyhtiötä tulevana työpaikkana edustuskausiensa jälkeen.
Merkillepantavaa nykyisen talousmallin vaikutuksista on tuotannon siirtyminen vaikkapa Kiinaan. Puhutaankin Kiinailmiöstä, jolla tarkoitetaan juuri pääomien ja työpaikkojen siirtymistä halvemman tuotantokustannusten maihin. Oletteko tulleet ajatelleeksi mihin tämä on johtamassa? Taloudelliset seuraukset ovat jo nyt nähtävissä, mutta entä sotavarustelu? Kiinaan on kulkeutunut valtavasti länsimaista pääomaa, niin sijoitettuna, kuin sinne tuotteista maksettuina tuloinakin. Kiina on käyttänyt rahaa kaiketikin enemmän sotilaalliseen varustautumiseen, kuin sosiaalisiin tai ihmisoikeudellisiin parannuksiin.
Eu:n aseita koskevan vientikieltopäätöksen vuoksi Kiina on ostanut aseita lähes yksinomaan Venäjältä. Joka on taas mukana sotateollisuudessa huippunykyaikaisine tuotteineen. Parantuneen talouden myötä Venäjä pyrkii vahvistamaan sotilaallista mahtiaan, aivan kuin kylmänsodan aikanakin. Siis samalla, kun länsimainen talousmalli siirtää työpaikat alueen ulkopuolelle, niin samanaikaisesti tulemme rahoittaneeksi kaksi ehkä maailman arvaamattominta ydinasevaltiota asemahdeiksi.
Ei siis ihme jos Putinkin niin leveästi naureskeli tässä asevientiasiassa Kiinaan. Vahingonilohan se on parhaimpia ilonaiheita ja toisten tyhmyys.
Tämä ei tarkoita sitä, että ihannoisin amerikkalaisten ottamaa maailmanpoliisi rooliakaan. Peräänkuulutan vain sitä, että oman järjen käyttökin on sallittua. Olisiko aika aloittaa itsenäinen ajatteleminen?
Reijo Lahdenperä

———————

Perustuslain kohdat, joita lainsäädäntötyö on loukannut.

6 §

Yhdenvertaisuus

Ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä.
Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.
Lapsia on kohdeltava tasa-arvoisesti yksilöinä, ja heidän tulee saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti.
Sukupuolten tasa-arvoa edistetään yhteiskunnallisessa toiminnassa sekä työelämässä, erityisesti palkkauksesta ja muista palvelussuhteen ehdoista määrättäessä, sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään.

15 §

Omaisuuden suoja

Jokaisen omaisuus on turvattu.
Omaisuuden pakkolunastuksesta yleiseen tarpeeseen täyttä korvausta vastaan säädetään lailla.

18 §

Oikeus työhön ja elinkeinovapaus

Jokaisella on oikeus lain mukaan hankkia toimeentulonsa valitsemallaan työllä, ammatilla tai elinkeinolla. Julkisen vallan on huolehdittava työvoiman suojelusta.
Julkisen vallan on edistettävä työllisyyttä ja pyrittävä turvaamaan jokaiselle oikeus työhön. Oikeudesta työllistävään koulutukseen säädetään lailla.
Ketään ei saa ilman lakiin perustuvaa syytä erottaa työstä.

21 §

Oikeusturva

Jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä lain mukaan toimivaltaisessa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa sekä oikeus saada oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskeva päätös tuomioistuimen tai muun riippumattoman lainkäyttöelimen käsiteltäväksi.

Käsittelyn julkisuus sekä oikeus tulla kuulluksi, saada perusteltu päätös ja hakea muutosta samoin kuin muut oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ja hyvän hallinnon takeet turvataan lailla.

22 §

Perusoikeuksien turvaaminen

Julkisen vallan on turvattava perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen.

29 §

Kansanedustajan riippumattomuus

Kansanedustaja on velvollinen toimessaan noudattamaan oikeutta ja totuutta. Hän on siinä velvollinen noudattamaan perustuslakia, eivätkä häntä sido muut määräykset.

121 §

Kunnallinen ja muu alueellinen itsehallinto

Suomi jakaantuu kuntiin, joiden hallinnon tulee perustua kunnan asukkaiden itsehallintoon.

Kuntien hallinnon yleisistä perusteista ja kunnille annettavista tehtävistä säädetään lailla.

Kunnilla on verotusoikeus. Lailla säädetään verovelvollisuuden ja veron määräytymisen perusteista sekä verovelvollisen oikeusturvasta.

Itsehallinnosta kuntia suuremmilla hallintoalueilla säädetään lailla. Saamelaisilla on saamelaisten kotiseutualueella kieltään ja kulttuuriaan koskeva itsehallinto sen mukaan kuin lailla säädetään.

Vastaus
EDUSKUNTA                                                  19.11.2017Perustuslakivaliokunta
Reijo Lahdenperä
Viite:kirjeenne 8.2.2017
Olette perustuslakivaliokunnalle osoittamassanne kirjeessä kannelleet vuosikymmeniä jatkuneesta perustuslainvastaiseksi katsomastanne lainsäädännöstä.
Eduskunnan perustuslakivaliokunnan tehtävistä säädetään perustuslaissa. Valiokunnan päätehtävänä on osallistua lakien säätämiseen eduskunnassa. Perustuslain 74 §:n mukaan valiokunta antaa lausuntoja sen käsittelyyn tulevien lakiehdotusten ja muiden asioiden perustuslainmukaisuudesta sekä suhteesta kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin. Kysymys on asioista, jotka ovat tulleet eduskunnassa asianmukaisesti vireille ja jotka lisäksi on lähetetty valiokuntaan tai ovat muutoin säännösten perusteella  tulleet siellä käsiteltäviksi. Asian vireille tulosta eduskunnassa on säädetty perustuslaissa ja eduskunnan työjärjestyksessä.
Asian esille tulosta eduskunnassa säädetään perustuslaissa ja eduskunnan työjärjestyksessä. Yksittäisen henkilön pyynnön perusteella asia ei tule eduskunnassa vireille eikä myöskään perustuslakivaliokunnan käsiteltäväksi.
Tieto kirjeestänne ja siihen liittyvät selvitykset on annettu tiedoksi valiokunnan jäsenille 17.2.2017. Kirjeenne ei ole johtanut perustuslakivaliokunnan toimenpiteisiin.
Mikael Koillinenvaliokunnan apulaissihteeri.

……………………….

Vastaus
Apulaisoikeuskansleri 08.03.2018 Diaarinumero OKV/12/1/2018

Reijo Lahdenperä  1/2
Salontie 30
95315 Törmä

KANTELU

Arvostelette oikeuskanslerille osoittamassanne 3.1.2018 oikeuskanslerinvirastoon saapuneeksi kirjatussa kantelukirjoituksessa perustuslainvastaisena pitämäänne lainsäädäntöä. Tuotte esiin kuntien itsehallintoon, eläkevakuutusmaksuihin ja eläkevarantoon, arvonlisäveroon, sähkömarkkinalakiin ja etälukusähkömittareihin sekä 90-luvulla maksettuun pankkitukeen liittyviä näkökohtia. Pyydätte oikeuskansleria  esittämänne kirjoituksestanne tarkemmin ilmenevät väitteet. Pyydätte oikeuskansleria myös tarvittaessa edesauttamaan perustuslakituomioistuimen perustamista.

RATKAISU

Perustuslain 108 §: 1 momentin mukaan oikeuskanslerin tehtävänä on valvoa valtioneuvoston ja tasavallan presidentin virkatointen lainmukaisuutta. Oikeuskanslerin tulee myös valvoa, että tuomioistuimet ja muut viranomaiset sekä virkamiehet, julkisyhteisön työntekijät ja muutkin julkista tehtävää hoitaessaan noudattavat lakia ja täyttävät velvollisuutensa.

Valtioneuvoston oikeuskanslerista annetun lain 4 pykälän 1 momentin mukaan oikeuskansleri tutkii kantelun, jos on aihetta  epäillä oikeuskanslerin valvontavaltaan kuuluvan henkilön, viranomaisen tai muun yhteisön menetelleen lainvastaisesti tai jättäneen velvollisuutensa täyttämättä taikka jos oikeuskansleri muusta syystä katsoo siihen olevan aihetta.

Lain 4 § 3 momentin mukaan oikeuskansleri ei käsittele kantelua, joka käsittelee kantelua, joka koskee yli kaksi vuotta vanhaa asiaa, ellei siihen ole erityistä syytä.

Kirjoituksestanne ei ilmene sellaista viranomaisen tai muun valvontavaltaani kuuluvan menettelyä, jota minun tulisi ryhtyä kanteluna tutkimaan. Kirjoituksenne koskee lähinnä lainsäädännön sisältöä, jonka tarkoituksenmukaisuuden arviointi ei kuulu toimivaltaani eikä tehtäviini ylimpänä laillisuusvalvojana. Myös perustuslakituomioistuimen perustaminen on tällainen kysymys. Osittain kirjoituksenne koskee myös yli kaksi vuotta vanhoja asioita, joita minulla ei ole erityistä syytä ryhtyä tutkimaan.

Edellä esitetyn vuoksi kantelunne ei ole johtanut toimenpiteisiin.

Kirjoituksenne liitteet palautetaan ohessa.

Apulaisoikeuskanslerin sijainen  Kimmo Hakonen

Vanhempi oikeuskanslerinsihteeri  Laura Pyökäri

_ _ _ _ _ _ _ _

Paluu ’Aloita tästä’ sivulle

Comments are closed.