Koulut ja Soteratkaisu

Lainsäädäntöhullutuksesta seuraavaan


Jo nyt on ollut nähtävissä erilaisten tartuntatautien massavaikutukset suurissa kouluyksiköissä. Joku mahatauti tai flunssa leviää nopeasti läpi koko koulun oppilas- ja opettajakunnan. Mutta se ei ole pelkästään koulun ongelma, myös vanhemmat saavat siitä osansa. Lapsien mukana taudit kulkeutuvat kotiin, tarttuvat vanhempiin ja heille tulee sairauspoissaoloja monia kertoja vuoden aikana.

Tämän aiheuttamat vahingot tulisi arvioida myös jokaisen pienen koulun lopettamisaikeiden yhteydessä! Ja mielellään jo lopetettujen koulujen uudelleen avaamista suunniteltaessa. Ja sekin on totta, että 400 neliöisen rakennuksen homekorjaukset ovat paljon halvempia kuin 4000 neliön. Pienemmät hajasijoitetut yksiköt ovat myös maanpuolustuksen kannalta järkevämpiä.

Käsidesien käyttösuositusten lisääminen ei poista ongelmaa edes sairaaloista kokonaan. Mitä suuremmalta alueelta ihmisiä kootaan samaan paikkaan, sen suurempi riski saada epidemia nopeasti koko maahan. Se tarkoittaa sitä, että erikoissairaanhoidon suunniteltu yhdistäminen vieläkin suurempiin yksiköihin, tulee olemaan erittäin suuri virhe. Niin sanottujen normaalien virustartuntojen lisäksi on vaarana, että jonkin yksittäisen sairaalan ärhäkkä sairaalabakteeri leviää edestakaisten potilaskuljetusten mukana koko maahan.

Kulujen vähentämiseksi ainakin vanhusten hoidossa lääkkeiden vähentäminen on varmasi yksi tie. Se vähentäisi myös lääkepäästöjen määrää luontoon ja vesistöihin.

Isäni, joka kuoli viime vuoden lopulla, söi hänelle määrättyjä lääkkeitä melkoisia määriä. Kuten myös äitini. Yksi mittayksikkö syötyjen lääkkeiden määrään voisi hyvinkin olla ämpärillinen vuodessa!

Vanhempani asuivat useampia vuosia avustettuna kotona. Kotipalvelu piti parilla käynnillä päivässä huolta heidän hyvinvoinnistaan. Itsekin kävin heidän luonaan vähintään jokaisena iltana. Isäni liikkui vuosia puuskuttaen jalkaterän mittaisin askelin olohuoneen ja keittiön väliä ruoka- tai välipala-aikoihin. Muutoin hän vain makasi sohvalla katsoen televisiota. Kerran sitten hoitajat vaihtuivat ja siinä vaiheessa isäni iltalääkkeet jäivät ottamatta. Jo neljäntenä päivänä hän oli mennyt ulos, ottanut polkupyörän ja ajanut yli kilometrin matkan entiseen kotipaikkaansa katsomaan vieläkö viinimarjapensaat olisivat siellä. Siis… mies, joka ei lääkkeiden vuoksi pysty juuri liikkumaan, karkaa kylille, kun osa niistä jää syömättä!

Tarkistin netistä, mitä lääkkeitä hän joutui syömään. Yksi iltalääkkeistä oli sydäntä hidastava lääke. Lääkkeiden joukossa oli myös verta ohentava lääke ja jokin toinen sydänlääke. Ja tietysti, kun vanha oli, dementia lääke. Vieläkin ihmettelen sitä. Miksi syöttää dementia lääkettä jos edes veri ei meinaa jaksaa aivoihin saakka.

Hän kuoli, kun sydän ei jaksanut enää pumpata. Siksikö, että söi viimeiseen asti niitä sydäntä hidastavia lääkkeitä?

Mitä sinä itse haluaisit? Elää viimeiset vuotesi lääketokkurassa vailla ymmärrystä? Vai sittenkin ehkä muutaman vuoden lyhemmän ajan, mutta jotakuinkin täydessä ymmärryksessä?

Reijo Lahdenperä

Vanhempani yli kahdeksankymppisinä lääkematkansa alkuaikoina vuonna 2006

Comments are closed.