Tasa-arvoinen veromalli 

Katso millä aloilla rikastutaan maailmassa eniten ja voit päätellä mitä liiketoimintaa lainsäädäntö maailmanlaajuisesti suosii.

Sen kärjessä on jo vuosikymmenet ollut öljy ja siihen liittyva muu prosessiteollisuus, kuten muovit. Eli maailman pahimmat saastuttajat. Tarkoittaa sitä että maailman saastuttamisella on maailmalaajuinen lainsäädännön tuki. Öljyteollisuus ei maksa paljon veroa, vaan sinä maksat sen korkeina polttoaineveroina, jotta maailma pelastuisi.

Lisäksi on tietokoneiden työ, jolla on lainsäädännön suoja olla maksamatta juuri mitään yhteiskuntien hyväksi. Kun sinä teet töitä, siitä työstä pitää lisäksi maksaa monia eri kustannuseriä, kuten erilaisia veroja, eläkevakuutusmaksuja yms. Mutta kun tietokone myy jotakin ohjelmaa, tuotteita tai palveluja 24/7, siitä ei peritä mitään. Siksi tällä alalla rikastutaan.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että voit ostaa tietokonepelejä melko edullisesti. Myös muoviämpäreitä ja muovisia kauppakasseja ynnä muuta tavaraa jotka on valmistettu esimerkiksi roboteilla. Mutta talo, jossa asut, on lähes kaksi kertaa kalliimpi kuin se olisi jos sen rakentamisessa olisi ollut yhtä vähän veroluonteisia maksuja kuin noissa muissa.

Suomen bruttokansantuote on noin 200 miljardia euroa vuodessa. Jos sen tuottaisi yksinomaan suomalaiset tietokonepeliyhtiöt, se työllistäisi noin 35 000 ihmistä. Jos saman 200 miljardia euroa tuottaisi vaateteollisuus, se työllistäisi 3,5 miljoonaa ihmistä.

Tästä jokainen voi ymmärtää, paitsi suomalaiset poliitikot, että lainsäädännöllä ja valtioiden tukitoimien vaikutuksesta työn tekeminen ja teettäminen tukee koneellistamista ja automaatiota merkittävästi. Eli ne alat jotka voivat tehdä businesta ilman työtekijöitä tai lähes ilman, rikastuvat muiden työllä.

Tämä EU:n alueella harmonisoitu lainsäädäntö aiheuttaa ongelmia myös valtioissa joiden kansantuotteesta merkittävä osa tulee työstä. Esimerkiksi maat jotka elävät turismista. Kreikka, Italia ja Espanja muun muassa.

Mielestäni valtion olisi huolehdittava kansalaistensa hyvinvoinnista tasa-arvoisesti. Tämä tarkoittaa, että valtio huolehtii muun muassa terveydenhuollosta, vanhuksista, sairauslomista, sosiaaliturvasta ja eläkkeistä. Mutta vain perustasolla, joka riittää toimeentuloon. Jos joku haluaa paremman vakuutusturvan tai suuremman eläkkeen kuin valtio tarjoaa, hän maksaa siitä yksityiselle sektorille. Koska valtio huolehtii kaikesta, rahankeruuta voidaan yksinkertaistaa. 
Kaikista näistä syistä päädyin veromalliin, joka kerää kaikki tarvittavat maksut yrityksiltä (työnantajilta) yhdellä maksulla. Se on hyvin yksinkertainen tapa mille tahansa yritykselle, mutta etenkin aloittaville yrityksille. Niiden ei tarvitse oppia kymmeniä lakeja vain siksi, että he haluavat tehdä jotain yksin.

Tasa-arvoinen vero-malli, mistä taloustieteen professori Helsingin yliopistosta sanoi jo 80-luvun lopulla, että se erittäin hyvä köyhiä maita varten, joissa pitäisi saada nopeasti uusia työpaikkoja.
Kun hän oli tutkinut minun laskelmiani, hän sanoi myös, että Suomessa suurteollisuus ei koskaan hyväksy sitä.

Ehkä nykyinen taloustilanne pakottaa ajattelemaan asioiden tärkeysjärjestystä uudelleen.  

Yritysten kautta maksettavien maksujen kerääminen yhdellä ainoalla verolla.

– vero on sidottu yrityksen myyntituloon. Sitä maksetaan kotimaan myynnistä suurempana, kuin viennistä
– veron määrä porrastetaan aluepoliittisin perustein.
– vero ei sisällä mitään vähennysoikeuksia, vaan se lasketaan aina myyntitulon mukaan.
– yritystä ei enää jälkikäteen veroteta tuloksen mukaan.
– verolla kustannettaisiin yleinen sosiaaliturva, peruseläke, sairasajan palkka,työttömyyskorvaus niin työntekijälle kuin yrittäjällekin.
– lisäeläke olisi henkilön itsensä hankittava esim. yksityisellä eläkevakuutuksella.

Tasa-arvoisen veron lisäksi tarvitaankannustinjärjestelmä, mikä houkuttelee tekemään työtä ja yrittämiseen. Se on ainoa tapa turvata yhteiskunnan vakaa ja varma toimivuus.Työntekijät saavat palkan lisäksituotantopalkkion, mikä on myös sidottu myyntituloon. Siitä yritys tilittää veroina kulloinkin voimassa olevan pääomaveron suuruisen määrän valtiolle. Yrittäjät ja omistajat liitetään samaan järjestelmään siten, että kaikista heidän yrityksestään tai yrityksistään nostamat tulot tai osingot ovat pääomaveron alaista tuloa, jotka yritys tilittää valtiolle.

Tasa-arvoisen vero-mallin edut
– yksinkertaistaa, selkeyttää ja tasa-arvoistaa yritystoiminnan pelisäännöt.
– antaa tehokkaan suojan suhdannevaihteluita vastaan.
– estää konkurssiaallon ja pankkikriisien syntymisen.
– erillistä kilpailulainsäädäntöä ei tarvita.
– yritykset eivät tarvitse enää avustuksia, eikä harkinnanvaraisia tukia tai alue-tukia.
– järjestelmä on helppo omaksua, lainsäädännön ymmärtäminen ei tarvitse erillistä koulutusta tai asiantuntijoita.
– järjestelmä on helposti valvottavissa.
– lopettaa harmaan talouden.
– työvoimavaltaisten alojen toimintaedellytykset paranevat ja tekee niistä kannattavia.
– vakituisten työpaikkojen määrä kasvaa voimakkaasti.
– ostovoima kasvaa merkittävästi.
– kasvattaa valtion verotuloja nopeasti.
– antaa mahdollisuuden yrityksille kerätä omia pääomia investointeja ja kausivaihteluja varten.
– helpottaa tuotekehitystä ja mm. kausiluonteista varastoon valmistamista, joten vähentää sitä kautta kausiluonteisia irtisanomisia ja pakkolomia.
– yritysten jalostusarvo nousee.
– estää tehokkaasti tuotteiden kierrättämisen ja läpilaskutuksen myyjältä toiselle, pitää hinnat kurissa ja helpottaa valvontaa.
– luo turvallisuutta, varmuutta ja henkistä hyvinvointia.

HELPPO VALVONTA
Pistokokeilla tarkistetaan, että ostettu tuote tai palvelu on kirjattu myöskin kirjanpitoon. Kolmiportainen rangaistusasteikko sakoista alkaen, vankeuteen ja elinikäiseen liiketoimintakieltoon saakka.

Esimerkki taulukoita nykyisin voimassa olevien lakien vaikutuksista

Oheiset esimerkkitaulukot, osoittavat miten yhteiskunnan satsaukset tuottavat sille itselleen. Niissä on verrattu kolmen samaa tuotetta eri tavalla tuottavan yrityksen tuottoa yhteiskunnalle, sekä Tasa-arvoisen veron eroa nykykäytäntöön.
Taulukot on laadittu toteutuneiden liikevaihtojen pohjalta vuodelta 1988, vaate ja paperiteollisuutta vertailemalla. Markat on muutettu euroiksi. Vertailun vuoksi olen laittanut näiden yritysten väliin kuvitteellisen yrityksen, joka vastaa suunnilleen osittain koneellistettua yritystä, kuten vaikkapa saha- tai konepajateollisuutta.

Kaikkien yritysten liikevaihto on 1,5 miljoonaa euroa. (Kotimaan myyntitulo arvonlisäveroineen (22%) 1,83 miljoonaa.) Raaka-aineostoista suoritettavat vähennykset on merkitty jokaiselle saman suuruisiksi. Erot yritysten välillä keskittyvät vain siihen kuinka monta työntekijää on tarvittu tuon mainitun myyntitulon aikaansaamiseksi ja miten investoinnit vaikuttavat. Se näyttää myöskin sen millaisiksi yritysten lakisääteiset maksu- ja verorasitteet muodostuvat, kun työntekijä- ja investointimäärä vaihtelee.

Taulukko ”Yhteiskunnan osuus kotimaan myynnistä” (ensimmäinen vuosi)

Punaisen sarakkeen yritys on täysin työvoimavaltainen. Se ei käytä juurikaan koneita tuotteidensa tai palvelujensa aikaansaamiseen. Se ei ole investoinut, eikä myöskään saanut investointeja tukevia avustuksia. Sillä on palveluksessaan kymmenen työntekijää. 1,83 miljoonan myyntitulosta, yhteiskuntaa hyödyntävien verojen ja lakisääteisten maksujen määrä on yli 700.000 euroa.

Vihreän sarakkeen yritys on investoinut koneisiin ja laitteisiin 500.000 euroa. Se on tehostanut tuotantoaan ja parantanut kannattavuuttaan. Se pystyykin maksamaan työntekijöilleen parempaa palkkaa, mutta työntekijöitä on enää puolet siitä mitä edellinen yritys tarvitsi saman liikevaihdon aikaansaamiseksi. Yritys saa jonkin verran tukea investoinneilleen, mutta paremmasta tuloksesta johtuen maksaa myös voitosta veroa. Lopputulos yhteiskunnan kannalta katsoen on silti huomattavasti kehnompi, kuin edellisellä. 1,83 miljoonasta lakisääteiset maksut ja verot tuottavat kyllä 570.000 euroa, mutta toisaalta erilaiset palautukset ja tuet vähentävät yhteiskunnan kokonaissaamisen 430.000 euroon.

Sinisen sarakkeen yritys on satsannut koneisiin ja automaatioon miljoona euroa. Se kykenee yhdellä työntekijällä samaan 1,83 miljoonan myyntituloon. Tästä toiminnan kokonaishyöty yhteiskunnalle on vain 115.000 euroa.

Seuraavina vuosina työvoimavaltaisten yritysten tilanne vain huononee. Viimeiseen sarakekokonaisuuteen on merkitty Tasa-arvoisen vero ja sen vaikutus kaikkiin edelläkerrottuihin yritysmuotoihin.

Taulukossa ”Yhteiskunnan osuus viennistä” on samalla tavalla verrattu yhteiskunnan saamisia, mutta nyt ilman arvonlisäveron vaikutusta. Taulukot osoittavat sen, etteivät yhteiskunnan lait ja voimakkaat satsaukset tuo toivottua tulosta pidemmälläkään aikavälillä. Mikä on varsinkin nyt hyvin nähtävissä, kun kehityksen suuntaa voi tarkastella esimerkkilaskelmien perusteelta vuodesta 1988 näihin päiviin. Mikään ei ole yrityksistä huolimatta muuttunut. Koneellistetut ja automatisoidut yritykset eivät milloinkaan tule tuottamaan yhteiskunnallemme sitä samaa, kuin lähes täysin ilman yhteiskunnan tukea olevat työvoimavaltaiset yritykset.

Käsityövaltaisten alojen kuten telakka-, vaate-, puusepänteollisuuden ym. vastaavien alojen työntekijät ja yrittäjät ovat maksaneet ja maksavat selkänahastaan koneellistettavissa olevien alojen ja vientiteollisuuden hyvinvoinnin.

Maaseudun tyhjentyminen ihmisten siirtyessä kasvukeskuksiin on myöskin yksi tämän nykyisin käytössä olevan lainsäädännön lieveilmiöistä. Maalla perinteisesti harjoitetut käsityöammatit ovat loppuneet kannattamattomina lähes tyystin. Vielä 80-luvun alussa oli pieniä puusepänverstaita ja muita pienyrityksiä yllin kyllin. Nyt ei juuri ollenkaan.
Tietysti tällaista muutosta ei voi toteuttaa yhtäkkiä, sillä se romahduttaisi esimerkiksi eläkeyhtiöiden varannosta. Siirtymäaikaa tarvittaisiin ehkä jopa kymmenen vuotta.

Reijo Lahdenperä

Suosittelen seuraavaksi http://reijolahdenpera.com/lohdutus-organisaatio/

Paluu takaisin Ilmasto turvaa sivulle

Comments are closed.