Viestejä presidentti Niinistölle

lähettäjä: Reijo Lahdenperä

vast. ott.: presidentti@tpk.fi

päiväys: 3.2.2021 10:40

aihe: Jokunen kysymys ulkopolitiikasta

Herra Tasavallan presidentti

Vuosikymmeniä sitten oivalsin varsin karun totuuden ihmisluonteesta. Aina on olemassa ihmisiä, jotka ovat valmiita vaikka tappamaan jos saavat siihen luvan. Ja aina on olemassa ihmisiä, jotka antavat sen luvan. 

Aloitan ensin hahmottamalla tapahtumia, joihin kysymykseni tulevat perustumaan.

Jos ei muuten ollut ymmärtänyt miten kriisit maailmalla syntyvät, sen osoitti USA:n viime aikaiset tapahtumat (Kongressin valtaus)

. Se mitä muihin kriiseihin verrattuna ei tapahtunut, oli se että ulkopuoliset valtiot eivät tarjonneet molemmille osapuolille aseita, rahoitusta ja henkistä tukea. Sekin vain siksi että USA on omavarainen kaikkien noiden asioiden suhteen.

Tuntuu kuin osa poliitikoista ja mediasta haluavat meidän naapurimaahan samanlaisen tilanteen kuin on Afganistanissa, Irakissa, Libyassa, Syyriassa, Ukrainassa ja kehittymässä Valko-Venäjälle. Siinä, kun länsimaissa luullaan että oppositiota autetaan, historia kertoo että heidän tilanteensa on joka kerta vain pahentunut. Alun demokratiavajeesta ja ehkä muutamasta tuhannesta kuolleesta, ollaan päädytty kymmeniin tuhansiin kuolleisiin ja jopa miljooniin pakolaisiin.

Iran

Eräs suomalainen, yhä politiikassa vaikuttava henkilö, osallistui Helsingissä Iranin shaahin vastaiseen mielenosoitukseen vuosikymmeniä sitten. Eikä hän ollut ainoa!

No, shaasista päästiin eroon, mutta oliko korvaava hallinto parempi?

Afganistan

Obaman hallinnon aikana ulkoministeri.. muistaakseni Hillary Clinton.. kertoi että amerikkalaiset provosoivat Neuvostoliiton miehittämään Afganistanin. Sen jälkeen historia tietää kertoa, että he rahoittivat, kouluttivat ja aseistivat vastarintaliikettä jotta se pärjäisi miehittäjiä vastaan. Valittu strategia oli onnistunut ja Neuvostoliitto häviämisen lisäksi romahti. Amerikkalaiset vetivät tukensa Afganistanista koska päämäärä oli saavutettu. Maa jäi yksin ongelmiensa kanssa.

Oivallinen vastarintaliike hylättiin ja siitä kasvoi Afganistanin levottomissa oloissa Al Qaida ja Talebanit. Ja levottomuuksia myös muualla kuin Afganistanissa on sittemmin riittänyt. Ja tietysti pakolaisia.

Irak

Vastoin YK:n päätöksiä amerikkalaiset menivät muutaman liittolaisen kanssa kaatamaan Saddam Husseinin. Siinä sivussa kuoli yli 90 000 siviiliä. Rauhattomuus on edelleen jatkunut, koska maan sisäiset voimat eivät ole päässeet ratkomaan keskinäisiä kiistojaan ilman ulkopuolisten sekaantumista ja heidän tukemaa hallintoa. Ja katso, kuolleita, pakolaisia ja ongelmia on riittänyt siitä saakka.

Libya

Seuraavaksi, tällä kertaa jo YK: turvallisuusneuvoston hyväksymänä USA lähti kaatamaan Libyan hallintoa yhdessä muutaman Nato liittolaisen kanssa. (Niihin myös kohdistuu eniten terroristien iskuja.) No se tapahtui, mutta myös siellä länsimaisten tukema hallinto ei tunnu saavan todellista jalansijaa Libyan sisäiseen sekasortoon. Siis siihen, minkä kyseinen operaatio aiheutti. Lisäksi sen kautta virtaa pakolaisia Eurooppaan. 

Ukraina

Läntisistä naapurimaista, Saksa mukaanlukien, käytiin aktiivisesti tukemassa Ukrainan oppositiota kun presidentti Janukovitsh oli vallassa. Oppositiolle ja kansalaisille luvattiin kymmenen hyvää ja yhdeksän vielä parempaa jos he vain pääsisivät eroon venäläismielisestä presidentistä ja hallinnosta. Paikalla huseerasivat, tottakai myös amerikkalaiset. Viimein vastakkainasettelu kiristyi asteelle, jossa alettiin vaatia Krimin alueella olevan venäläisen sotilastukikohdan vuokrasopimuksen kumoamista. Se riitti Krimin miehittämiseen ja sirtymiseen Venäjän hallinnon alle. Länsimaiden lupaukset taloudellisesta tukemisesta jäivät pääsääntöisesti toteutumatta. Alkuvaiheessa lännen tuella hallintoon nousi se sama korruptoitunut oppositio, joka oli tyhjentänyt valtion kassan ja omaisuuden edellisen 18 vuoden vallassa olon aikana. Vielä merkittävämpää on että kriisi jatkuu edelleen vaikka hallintoa on uudistettu.

Syyria

Al Assadin hallintoa lähdettiin kaatamaan vahvistamalla oppositiota. Sitä rahoitettiin, aseistettiin ja koulutettiin toimimaan Syyrian armeijaa vastaan. Etupäässä USA:n toimesta. Osa siitä porukasta siirtyi aseineen ja koulutuksineen Isisin riveihin. Sitä vastaan USA rahoitti, aseisti ja koulutti Kurdeja, koska he olivat tehokkaimpia Isisiä vastaan. Tottakai, koska he taistelivat isänmaansa puolesta… siis sen maan jota he asuttavat, mutta jota ei ole heille koskaan omaksi suotu. 

Kun, presidentti Trumpin sanoin, USA ei enää saanut öljyä korvaukseksi avustaan, he päättivät vetäytyä ja hylkäsivät kurdit. Samalla vahvistuivat ne huhut, että USA olisi ottanut korvauksia öljyllä myös Irakista ja Libyasta. Ehkä myös vuosikymmenten aikana Afganistanista? Onko sen loppuminen saanut heidät ajatuksiin vetäytyä myös sieltä?

Valko-Venäjä

Länsimaat ovat olleet tukemassa myös Valko-Venäjän oppositiota kaatamaan venäläismielisen presidentin hallinnon. Ilman sitä mielenosoitukset eivät olisi nousseet niin suuriksi, eikä siten aiheuttanut niin suuria ja väkivaltaisia vastatoimia.

Venäjä

Samanlaista yllyttämistä levottomuuksiin tekee myös oppositiojohtaja Venäjällä Putinin kaatamiseksi.. länsimaiden tuella. Ja jos ei vielä ymmärrä, Venäjän kaltaisen maan ajaminen samanlaiseen tilaan kuin on tehty noiden muiden esimerkki valtioiden kanssa, on paljon suurempi turvallisuusuhka Suomelle kuin olla sekaantumatta asiaan. (Varsinkin kun meidän omassa demokratiassa olisi paljon korjattavaa. Vuosikymmenten aikana se on tyhjentänyt syrjäseudut ja romahduttanut niiden omaisuusarvot. Ja vieläpä siten ettei lainsäädäntö salli sitä edes tutkittavaksi.)

Hyvä / huono ulkoinen tuki

Tukemisessa, joka aiheuttaa myöhemmässä vaiheessa kriisin, ei ole kyse vain maassa oppositiossa olevien puolueiden ja järjestöjen tukemista, vaan se tuki mitä tavallinen kansa saa. Mielikuva vauraudesta, mikä näyttää vallitsevan länsimaissa, saa heidät liittymään väkivaltaisiksi yltyviin mellakoihin. Se taas aiheuttaa hallinnolta tiukempia toimia, jolla protestiliikkeen ongelmat vain kasvavat. Jopa sisällissodaksi saakka. Valitettava historian näyttämä totuus on se että pääsääntöisesti länsimaiden tarjoama tuki ja pakotteet ovat riittäneet vain siihen saakka että on saatu kriisi aikaiseksi. Kansalaisilla on jäljellä vielä huonompi elämä kuin oli ”vääränlaisen” hallinnon alla. Se on kaukana markkinoidusta unelmasta.

Esimerkkien pitäisi osoittaa myös provosoinnin merkitys ja tarkoitus. 

Mutta myös jonkin muun kaltaisen rauhantyön tarpeellisuus.

Ja nyt ne kysymykset:

– Onko hävittäjähankinta, johon on luvattu lisäksi tuhannen kilometrin kantavia risteilyohjuksia, myös provosointi, millä Venäjä saadaan ryhtymään vastatoimiin? Ajatellen Vienanmeren pohjukassa olevaa sukellusvenetukikohtaa.

– Jos kriisi Venäjän ja Suomen välillä yltyy sotilaalliseksi yhteenotoksi, millä me maksamme amerikkalaisille heidän avustaan?

– Mitä me sitten teemme jos käy samalla tavalla kuin amerikkalaisilla on tapana tehdä ja he hylkäävät meidät?

Huolestunut

Reijo Lahdenperä

ILTALEHTI 27.1.2021 9:25  Näkökulma -Pekka Numminen: 

Tukeeko länsi väärää miestä? Navalnyi on äärioikeistolainen nationalisti, jonka mielestä Krim kuuluu Venäjälle 

  ”Iranin šaahi Mohammad Reza Pahlavi oli länsimielinen ja niinpä länsimaat Yhdysvaltojen johdolla tukivat häntä, tai olivat tukevinaan.

  Kulissien takana CIA oli presidentti Jimmy Carterin johdolla käynnistänyt operaation, jolla yhä itsevaltaisemmin käyttäytynyt šaahi saataisiin sivuun.

  CIA valmisteli salaa Ranskassa maanpaossa olevan uskonnollisen johtajan ajatollah Khomeinin paluuta kotimaahan Iraniin.”

https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/3995faeb-3faa-46b0-af47-ae0e950f9b23

………………………..

Julkaistu Kansan Uutisten Viikkolehdessä 11.8. 2006.

Vasta julkistetut dokumentit kertovat suuryhtiöiden ja Yhdysvaltain hallituksen tiiviistä kanssakäymisestä Chilen vuoden 1970 presidentinvaalien aikana. Yhtiöiltä riitti rahaa ”oikean” vaalituloksen ostamiseen ja tämän hankkeen epäonnistuttua Salvador Allenden valinnan estämiseen ja lopulta hänen kaatamiseensa.

Kun amerikkalaisen suuryhtiön omaisuus kansallistetaan jossain päin maailmaa, on apu aina yhtä lähellä kuin lähin Yhdysvaltain presidentti. Näin todettiin Viikkolehdessä 7.7. 2006 jutussa, jossa esiteltiin Stephen Kinzerin kirjaa Yhdysvaltain toteuttamista demokraattisten hallitusten kaatamisista 1900-luvulla (Overthrow: America´s Century of Regime Change From Hawaii to Iraq).

Aina ei kuitenkaan tarvitse vaivata itse päämiestä. Oikein pätevä neuvonantajakin riittää. (Henry Kissinger)

The National Security Archive on George Washingtonin yliopistossa toimiva riippumaton tutkimuslaitos, joka julkaisee Yhdysvaltain tiedonvapauslain nojalla julkisiksi tulevia virallisia asiakirjoja varsinkin turvallisuuspolitiikkaan liittyen.

KU:n arkistosta: Chilen kaappauksen anatomia – Kansan Uutiset

Comments are closed.